Eli miten olen päätynyt nykyiseen tilaani. Ensimmäinen oikea moottoripyöräni oli Kawasaki ZX-9R Ninja vuosimallia -99. Ihan hauska kapistus ensimmäiseksi pyöräksi, vaikka monet ovat sitä mieltä että ajaminen pitäisi aloittaa pienillä pyörillä... En hyväksy väitettä. Syksy kuitenkin lähestyi ja tarvitsin auton, eli Ninja sai lähteä. Kaipaamaan jäin lähinnä moottorin komeaa jyminää. Ninjalla olen myös ajanut tähän mennessä pisimmät päivämatkani, eli ei ihan surkea pyörä voi olla. Mutta voin todeta että kyykyt eivät ole minun juttuni.
Toinen pyöräni on minulla edelleen, enkä tunne mitään tarvetta siitä luopuakkaan. Aprilia Caponord ETV 1000. Capo toimii uskollisena muulina ja matkaseurana, tosin pieniä parannuksia joudun varmasti sille tekemään jatkuvasti.
Kolmas omistamani pyörä oli se jolla kuulemma olisi pitänyt aloittaa. Honda VT500C. Honda tarjosi kylmää kyytiä kelistä riippumatta, eikä tehoakaan ollut tarpeeksi. Ääni oli kyllä hieno ja kardaanivedosta plussaa.
Mutta kokonaisuus nyt vain oli sellainen mistä en välitä. Customitkaan eivät vain ole minun juttuni.
Honda vaihtui Aprilia Pegaso 650 Cubeen aika tarkalleen vuoden jälkeen.
Pegaso sai talvella hieman uutta väriä ja uusia sisuskaluja koneeseen, kunnes tuli kevät ja tarjoutui mahdollisuus vaihtaa se Bemariin.
BMW K100 on siis viides moottoripyörä jonka omistan. K100 tulee kokemaan kasvojen kohotuksen, siitä pitäisi tulla Cafe Racer/Tracker/Scrambler-tyylinen risteytys... Alusta asti ajattelin että bemari tulee jäämään toiseksi pyöräksi taloon.